Neljä päivää maailman suurimmassa kaupungissa? Se kuulostaa ehkä liian vähältä – ja sitä se olikin. Silti Hanne Nord ehti kokea kokonaisen pienen maailman uusia makuja, vilkkuvia neonvaloja, rauhallisia temppeleitä ja unohtumattomia retkiä. Tässä hän jakaa matkansa kohokohdat Tokiosta ja Japanista. Hanne Nord työskentelee Tjäreborgin norjalaisen sisaryhtiön Vingin palveluksessa.

Tokiossa aistit kokevat yliannostuksen: musiikinpätkiä junissa ja metroasemilla, kauppoja omine tunnussävelmineen, vilkkuvia neonvaloja, herkullisia tuoksuja ravintoloista jokaisessa kadunkulmassa sekä ihmisten, autojen ja polkupyörien loputon vilinä kaikkialla. Neljän Tokiossa vietetyn päivän aikana minä ja matkaseuralaiseni näimme ja koimme uskomattoman paljon – ja silti ehdimme vain murto-osaan kaikesta siitä, mitä olisimme halunneet.

Epäilen, että Tokiossa vieraillessa jää aina tunne siitä, että jotain jäi kokematta, riippumatta siitä, kuinka kauan kaupungissa viipyy tai mitä päättää tehdä. Siksi on melkein pelottavaa suositella mitään! Siitä huolimatta haluan nostaa esiin muutamia kohokohtia ensimmäiseltä – mutta toivottavasti ei viimeiseltä – vierailultani tähän äärimmäisen kiehtovaan kaupunkiin.

Ruokaa ja ostoksia Uenossa – täydellinen tukikohta

Tokiossa on monia upeita kaupunginosia tutkittavaksi: neonvalojen ja yöelämän Shinjuku, elektroniikkaa ja animea pursuava Akihabara, luksusostosten Ginza sekä trendikkäät kahvilat Harajukussa. Me yövyimme Uenossa ja olimme siihen erittäin tyytyväisiä, sillä heti hotellin ulkopuolelta löytyi kaikki, mitä saattoi toivoa – niin kauppoja kuin ravintoloitakin.

Voit tutkia Ameyoko-ostoskadun markkinakojuja tai suunnata kaoottiseen Don Quijote -tavarataloon (joka itsessään on aistien ilotulitus) – löydät varmasti kaikkea vaatteista matkamuistoihin. Alueen ostoskeskuksissa on sekä tunnettuja japanilaisia että kansainvälisiä brändejä, ja halutessasi voit ostaa myös Nintendo-tuotteisiin liittyvää oheistavaraa, kuten Pokémon-tuotteita.

Kun ostokset on tehty ja energiatasot kaipaavat täydennystä, olet vain yhden tai kahden kadun päässä loputtomasta valikoimasta ravintoloita ja izakayoja.

Ensimmäisenä iltanamme Tokiossa olimme suunnitelleet menevämme yakitori-ravintolaan, mutta aikaerorasituksen ja uusien vaikutelmien väsyttäminä emme löytäneet oikeaa paikkaa. Seisoimme keskellä katua kahden hämmentyneen turistin tavoin ja pohdimme, mihin lukuisista ravintoloista uskaltaisimme mennä. Valitsimme paikan, josta emme ulkopuolelta tienneet, mitä siellä tarjoiltiin – mutta ajattelimme paikallisten jonon olevan hyvä merkki.

Pienen odottelun jälkeen Yamabe Okachimachiin päästyämme kävi nopeasti ilmi, että olimme kompastuneet todelliseen helmeen. Ravintolan ruokalistalla oli vain yksi yksinkertainen, perinteinen japanilainen annos: tonkatsu! Mehukasta, friteerattua porsaanlihaa, joka tarjoiltiin hienoksi suikaloidun kaalin, riisin ja tonkatsu-kastikkeen (ruskea kastike, joka muistuttaa Worcestershire-kastiketta) kanssa. Tarjolla oli myös friteerattua jättikatkarapua ja makrillia sekä suurempia annoksia porsaanlihaa. Kaikille asiakkaille tarjoiltiin lisäksi misokeittoa simpukoilla sekä vihreää teetä.

Kotimatkalla huomasimme pitkän jonon, joka kiemurteli kadunkulman ympäri, ja uteliaisuutemme heräsi: mikä oli niin hyvää, että sen vuoksi oltiin valmiita odottamaan? Vastaus oli Ramen Kamo to Negi – pieni ramen-ravintola, joka tarjoilee vain muutamia versioita samasta annoksesta: ankanliemeen pohjautuvaa ramenia. Seuraavan illan päivällissuunnitelmat olivat sillä selviä.

Japanissa myyntiautomaatteja on kaikkialla, ja myös monet ravintolat ovat ottaneet ne kekseliäästi käyttöön. Erityisesti suositut ramen-paikat hyödyntävät automaatteja sujuvoittaakseen palvelua pitkistä jonoista huolimatta. Ramen Kamo to Negissä valitsimme ja maksoimme annoksemme automaatilla ulkona, saimme pienet tilausliput ja otimme ne mukaan jonoon. Juuri ennen sisäänpääsyä ravintolan työntekijä keräsi liput.

Ruokamme oli valmis lähes välittömästi istuuduttuamme tiskille. Tilasimme tietenkin ankkaramenia sekä runsaasti herkullisia lisukkeita, kuten sieniä, ohuita ankanlihaviiipaleita ja soijassa marinoituja kananmunia. Tämä ei ollut vain yksi matkan parhaista aterioista, vaan myös ylivoimaisesti kaunein!

Studio Ghibli -museo on ehdoton vierailukohde kaikille, jotka pitävät japanilaisista animaatioelokuvista, kuten Henkien kätkemä, Naapurini Totoro ja Poika ja haikara. Museoliput on ostettava useita kuukausia etukäteen, ja niiden saaminen voi olla vaikeaa. Helppo ratkaisu on varata opastettu retki, johon museokäynti sisältyy.

Me varasimme opastetun kierroksen ja saimme ihanan päivän, joka oli erityisesti omistettu elokuvalle Henkien kätkemä. Päivä alkoi opastetulla kierroksella upeassa Hotel Gajoenissa, jonka on sanottu inspiroineen elokuvan kylpylämaailmaa. Söimme siellä myös erinomaisen buffetlounaan ennen matkan jatkumista.

Seuraava pysähdys oli Edo-Tokyo Open Air Architectural Museum, jossa on historiallisia rakennuksia, jotka on siirretty tai rakennettu uudelleen alueelle. Studio Ghiblin kuuluisa ohjaaja Hayao Miyazaki on tiettävästi kävellyt täällä ja saanut inspiraatiota Henkien kätkemää tehdessään. Suurin osa rakennuksista on Meiji-kaudelta (1868–1912), joten paikka on kiehtova myös niille, jotka eivät ole niin perhetyneet Studio Ghiblin maailmaan.

Päivä huipentui Studio Ghibli -museoon. Museossa ei saa ottaa valokuvia, joten kaikki on yllätys, mutta voin paljastaa, että siellä pääsee kurkistamaan elokuvien tekoprosessiin ja kohtaamaan monia tuttuja hahmoja. Erityisen hienoa oli nähdä yksi museossa yksinoikeudella esitettävistä lyhytelokuvista. Myönnän myös, että museokauppaan ja viihtyisään kahvilaan – jolla on jopa oma olut – kului melkoisesti jenejä.

Tokion vanhin buddhalainen temppeli, Senso-ji, sijaitsee Asakusassa ja valmistui vuonna 645. Alue on täynnä ravintoloita, kojuja ja turisteja, joten päätimme vierailla siellä illalla. Suurin osa paikoista oli suljettu, eikä temppeliin päässyt sisälle, mutta vastineeksi saimme nauttia rauhasta ja tunnelmasta.

Valaistut temppelirakennukset ja viisikerroksinen pagodi sekä taustalla siintävä Tokyo Skytree loivat tunteen siitä, että olimme samanaikaisesti sekä Tokion historiassa että modernissa metropolissa.

Meiji Jingu – šintolainen pyhäkkö keskellä kaupunkia

Jos haluat vierailla šintolaisessa pyhässä paikassa, voit kävellä vilkkaasta Harajukusta Yoyogi-puiston rauhaan. Suurten torii-porttien kautta saavut Meiji Jingu -pyhäkköön, joka rakennettiin pian keisari Meijin kuoleman jälkeen vuonna 1912.

Meidän vierailumme aikana satoi taukoamatta, mutta se oikeastaan teki kävelystä valtavien puiden alla vielä vaikuttavamman. Tuntui kuin olisi äkkiä siirtynyt toiseen, rauhallisempaan Tokioon – keskelle kaupunkia syntyneeseen kuplaan.

Jos haaveilet aidosta japanilaisesta keittiöveitsestä, kauniista teepannuista tai keramiikasta, Kappabashi on oikea paikka. Tämä katu on täynnä ravintola-alalle suunnattuja keittiötarvikeliikkeitä ja sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Asakusan asemalta.

Huomasimme, että veitsien hinnat vaihtelevat suuresti laadun ja liikkeen mukaan, joten kannattaa ehkä vertailla useampaa paikkaa ennen ostopäätöstä. Tulet myös huomaamaan, että Japanissa realistiset muoviset ruoka-annokset ovat oma arvostettu taiteenlajinsa, monilla hyvillä ravintoloilla on muovimallit esillä ikkunassa. Kappabashista on useita liikkeitä, jotka myyvät näitäkin. Jos vaikka haluat ostaa kotiin muovisen version lempisushistasi?

Hektisten Tokion-päivien jälkeen kaipasimme luontoa ja etäisyyttä betonista ja pilvenpiirtäjistä. Lähdimme retkelle Hakoneen, missä on vuoria ja laaksoja, järviä ja kuumia lähteitä. Alue koostuu seitsemästä kylästä, ja kiertämällä alueen vakiintunutta reittiä myöten voit nähdä paljon yhdessä tai kahdessa päivässä. Ostimme kätevän matkakortin, joka kattoi kaiken liikkumisen – bussit, junat, köysiradat ja lautat.

Suurin vetonaula on gondolihissi vuorille, josta hyvällä säällä voi nähdä Fuji-vuoren. Vaikka alhaalla oli aurinkoista, huipulla sumu esti näkyvyyden täysin – emme nähneet Fuji-vuorta lainkaan. Pettymyksestä huolimatta päivä oli upea ja tarjosi kaivattua vaihtelua Tokiolle, vaikka Hakonekin on suosittu matkailualue.

Jäimme yöksi Hakoneen, jotta voisimme kokeilla onsenia eli kuumien lähteiden kylpyä. Japanissa on pitkä onsen-perinne, ja Hakonessa voi valita joko suuremman kylpylän, jossa miehet ja naiset kylpevät erikseen, tai yöpyä ryokanissa eli majatalossa, jossa on yksityinen kylpylä. Pitkän retkipäivän päätteeksi kuuma kylpy teki suorastaan ihmeitä väsyneille jaloille ja lihaksille.