Lähde merelle – Välimeren risteilylle!

Millaista on matkustaa yhdellä Royal Caribbeanin suurimmista risteilyaluksista? Tule mukaan Symphony of the Seas -alukselle risteilylle, jonka pysähdyspaikkoja ovat Barcelona, Palma, La Spezia ja Rooma.

Sunnuntaiaamu on pilvinen. Barcelonassa on 22 astetta lämmintä, mutta taivas on harmaa. Taksin takapenkillä on lämmin ja silmäluomet alkavat painaa, kun autot, puut ja liikenneympyrät vilistävät ikkunan ulkopuolella. Mutta yhtäkkiä olen täysin hereillä, sillä siinä se on, määränpääni. Valtava jättiläislaiva. Yksi maailman suurimmista, risteilyalus Symphony of the Seas.

Laivaan nousuun liittyvät muodollisuudet sujuvat yllättävän nopeasti ja sujuvasti. Nousemme taksista risteilyvarustamon terminaalin ulkopuolella ja luovutamme matkatavaramme kuljetettaviksi laivaan. Lähtöselvitystiskillä saamme henkilökohtaiset, luottokorttia muistuttavat kortit, jotka toimivat laivalla niin hyttiavaimena kuin maksukorttinakin. Noin varttia myöhemmin olemme jo kävelemässä käytävää pitkin laivaan. Kanssamatkustajistamme vähintään joka toinen pysähtyy ottamaan kuvan tai filminpätkän vaikuttavasta aluksesta, joka on kiinnitettynä laituriin vaikuttava 362 metriä pitkä kylki meihin päin.

KOLMESATAAKUUSIKYMMENTÄKAKSI METRIÄ. Se on noin kolme jalkapallokentän pituutta. Tai 10–12 täysikasvuista sinivalasta. Ja jos se ei ole vielä tarpeeksi vaikuttavaa, niin korkeussuunnassa Symphony of the Seas -aluksella on 18 kantta. 18 kerrosta täynnä kaikkea hauskaa robottibaarista vesiliukumäkiin. Huomaan kiiruhtavani pari viimeistä askelta laivalle.

Muutama tunti myöhemmin olemme Symphony of the Seas -aluksella jättäneet Barcelonan taaksemme. Olen ehtinyt löytää hytin, ihailla näkymää parvekkeelta ja tunnen, kuinka vatsa kurisee. Nyt on aika tutustua aluksen ruokatarjontaan.

– What can I get you, madam? Pääravintola levittäytyy kolmeen kerrokseen aluksen peräosassa, ja massiiviset kristallikruunut valaisevat pyöreitä valkoliinaisia pöytiä. Yritän valita listalta alkuruoan, pääruoan sekä jälkiruoan, mutta se ei ole helppoa, sillä listalla on herkkuja caesarsalaatista surf and turfiin.

Muutaman ruokalajin jälkeen suuntaan kannella 6 sijaitsevaan Aqua Theateriin, aivan aluksen perään. Ulkoilma-amfiteatteri on täynnä, ja yleisön riemunkiljahdukset säestävät futuristista HiRo-vesiesitystä. Akrobaatit hämmästyttävät henkeäsalpaavilla sukelluksilla, hypyillä ja tempuilla, vesi roiskuu ja vauhdikas esitys tempaa mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin. Ensimmäinen ilta aluksella alkaa olla lopuillaan – huomenna edessä on uusi satama ja uudet elämykset.

Herätyskello soi. Yhtäkkiä tajuan, missä olen, ja pomppaan ylös sängystä vetämään verhon sivuun. Kirkas auringonpaiste häikäisee, ja parvekkeen ovesta kurkatessani huomaan, että maata on näkyvissä.

Pikkuhiljaa havaitsen vaikuttavan katedraalin hahmon, josta ei voi erehtyä. Saavumme Mallorcan pieneen suurkaupunkiin, Palmaan.

Puolisen tuntia myöhemmin seison jo upean goottilaistyylisen katedraalin edessä. Sen rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla, ja La Seun vaalea fasadi hienostuneine yksityiskohtineen on vaikuttava näky.

Ja vaikuttavasta puheen ollen – vain viiden minuutin päässä katedraalilta on jäätelöbaari nimeltä Rivareno, jota pidetään yhtenä Palman parhaista heladeríoista. Kävelen sinne ja tilaan cono medianon kahdella pallolla. Luonnollisesti vain tarkistaakseni, pitävätkö suositukset paikkansa. Voin vahvistaa, että käynti kannattaa.

Jäätelötötterö kädessä kuljeskelen Palman kapeilla kujilla ilman varsinaista päämäärää. Vastaan tulee hauskaa katutaidetta, pieniä terasseja, kauniita taloja, söpöjä parvekkeita ja värikkäitä ikkunaluukkuja. Muutamat hevosen vetämät rattaatkin kopistelevat ohitseni. Seuraavaksi on aika etsiä hyvä tapaspaikka. Calle Can Escursacilla istahdan pieneen Bar Españaan. Lista on espanjaksi, mutta huteralla kouluespanjallani saan tilatuksi ystävälliseltä tarjoilijalta tabla mixtan, jossa on juustoa, kinkkua, saksanpähkinöitä sekä rapeaa leipää suolan, tomaatin ja oliiviöljyn kera. Paikka on todella TripAdvisorista lukemani kehut ansainnut. Tapaksien jälkeen on aika palata laivalle.

Vietettyäni päivän maissa huomaan, että on melkein yhtä vaikeaa päättää, mitä teen aluksella, kuin valita, mille retkelle lähtisin seuraavana päivänä.

Jääshow? Totta kai! Vauhdikas jääshow on yllätyksiä täynnä ja näytöksessä luistimilla nähdään esimerkiksi lumimiehiä, hindujumalia ja muita taruolentoja.  Se on vaikuttavaa, mutta matkan suurin viihdekokemus on yllättäen musikaali Hairspray. Tai, hetkinen. Yllättävää se ei tarkkaan ottaen ole, sillä Hairspray on yksi suosikkimusikaaleistani. Mutta taso on vaikuttava! Ammattilaulajien, tanssijoiden ja sellaisen näyttämöshow’n ansiosta, joka sopisi suoraan suurkaupungin teatterilavalle, on helppo unohtaa, että olen laivalla keskellä Välimerta.


Ja sitten on vielä Wonderland. Erikoinen ravintola, jonka inspiraationa on Liisa Ihmemaassa. Sen huomaa heti alusta alkaen. Ruokalistaa ei jaeta – se on maalattava esiin vedellä kastetulla siveltimellä. Se, mitä vähitellen laskeutuu pöydälle, näyttää pieniltä taideteoksilta, ja useat niistä saavat minut miettimään, pitäisikö minun oikeastaan syödä ne vai valokuvata ne. Teen molemmat.

Seuraavana päivänä risteilyaluksemme saapuu italialaiseen La Spezian satamakaupunkiin, ja suuntaan maihin jo aamuvarhaisella. La Speziasta on nimittäin vain noin puolen tunnin junamatka Cinque Terren kyliin, ja suunnittelen ehtiväni nähdä ainakin kaksi niistä. Taivas on täynnä raskaita sadepilviä, mutta lähden matkaan.

Risteilyterminaalista on noin 10 minuutin taksimatka rautatieasemalle. Junalipun saa helposti automaatista , ja reilu puoli tuntia myöhemmin juna saapuu Vernazzaan, joka on pohjoisin viidestä Cinque Terren kylästä.

Junamatka tarjosi jo hieman maisemallista esimakua siitä, mitä oli tulossa. Kun asemalla näen dramaattiset jyrkänteet ja postikorttimaisen sievät talot, on päivänselvää, miksi Cinque Terre on niin suosittu. Kylän talojen värikkäät julkisivut komeilevat persikan, okran ja ruosteen sävyissä, ja pääkadun päässä olevassa pikkuisessa satamassa värikkäät veneet keinuvat sinisillä aalloilla.

Pieni kylän tutkimiseen riittää helposti tunti tai pari. Siinä ajassa ehtii jo kulkea ristiin rastiin ravintoloiden ja pienten putiikkien reunustamia kujia.

Ennen kuin ehdin seuraavaan kaupunkiin, sää huononee. Sade ropisee, ja aallot heiluttavat veneitä, joita ei ole vielä vedetty maihin. Lisäksi sade tekee kaupunkien välisistä poluista kulkukelvottomia, joten minun on otettava jälleen juna päästäkseni seuraavaan kaupunkiin. Turistina, joka olen, pukeudun sadeponchoon ja yritän ottaa tilanteesta parhaan irti.

Manarola on, jos mahdollista, vieläkin postikorttimaisemaisempi kuin Vernazza. Pienet pastellinväriset talot kohoavat pitkin jyrkkää kallionrinnettä, joka syöksyy suoraan kuohuvaan mereen. Sade tekee kaduilla kävelemisestä lähes mahdotonta, mutta pääsen ainakin korkealle kukkulalle, josta avautuu upea näkymä pieneen kaupunkiin.

Tällä hetkellä sadeviitta on kuitenkin sisäpuolelta vähintään yhtä märkä kuin ulkopuolelta, kengät lotisevat jokaisella askeleella, ja kaikki ravintolat ovat täynnä sadetta pakoilevia turisteja – joten heitän pyyhkeen kehään.

Vinkki! Risteilyvarustamot järjestävät retkiä maihin, joihin alus saapuu, kuten esimerkiksi Cinque Terren kaupunkeihin. Tämä on erinomainen vaihtoehto, jos haluat antaa muiden huolehtia järjestelyistä.

Myöhemmin samana iltana seison (kuivin jaloin) kannella, kun alus irrottaa köydet ja lähtee La Spezian satamasta. Seuraava pysäkki on Rooma, ja sieltä matka jatkuu kotiin Norjaan. Mukanani matkatavaroissa on kuitenkin paljon uusia, ihania lomamuistoja. Vain muutamassa päivässä olen käynyt eri maissa, tutustunut useisiin kaupunkeihin ja nauttinut viihteestä aluksella. Ja ehkä juuri se tekee risteilyistä niin erityisiä: seuraava kokemus ei ole koskaan kaukana.