Jessica on todellinen maailmanmatkaaja, joka on käynyt monessa maassa. Kun tekee 3–6 matkaa vuodessa, ehtii nähdä paljon. Täällä Jessica jakaa parhaat vinkkinsä omista suosikkipaikoistaan ja vuosien varrella kertyneistä kokemuksistaan.
Mitä teet mieluiten vapaapäivänäsi?
– Haaveilen ja suunnittelen mielelläni tulevia matkoja. Minulla on matka varattuna jo huhtikuulle 2024. Muuten mieluisia puuhia vapaalla ovat veneretket saaristoon, kajakilla melominen sekä vaeltaminen. Puuhailen myös mielelläni puutarhassa vihannesviljelmälläni tai luen kirjaa riippumatossa.
Kuinka usein matkustat ulkomaille?
– Yleensä teen 3–6 matkaa vuodessa.
Kaupunki- vai rantaloma?
– Tykkään molemmista ja ylipäänsä monenlaisista matkoista riippuen siitä, mikä on matkan tarkoitus. All Inclusive -loman jälkeen kotiin voi palata levänneenä, mutta jos taas kaipaan uusia elämyksiä, lähden mielelläni vaikka safarille, risteilylle tai kiertomatkalle. Jos lomapäiviä on vain muutama ja tarvitsen uutta energiaa, valitsen kaupunkiloman tai lähden laskettelemaan. Matkustan mielelläni uusiin paikkoihin.
Kuinka monessa paikassa maailmalla olet käynyt?
– YK:n listalla maita on 193 ja olen vieraillut niistä 87:ssä. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Etelä-Afrikka, Swasimaa, Kenia, Japani, Etelä-Korea (ja lyhyt vierailu Pohjois-Koreassa), Indonesia, Sri Lanka, Myanmar, Thaimaa, Laos, Kambodža, Malesia, Vietnam, Brasilia ja Argentiina. Euroopan maista Venäjä on ainoa, jossa en ole käynyt.
Mikä on parasta matkustamisessa?
– Rakastan sitä kutkuttavaa tunnetta, kun loma on alussa ja olen lähdössä kohti uusia seikkailuja, oli ne sitten pienempiä tai suurempia. Uusien paikkojen kokeminen, eksoottinen ruoka, uusien ihmisten tapaaminen, upea luonto ja uudet lomamuistot on vaan niin mahtavia kaikki! Erityisesti pimeään vuodenaikaan on myös ihanaa saada nauttia auringosta ja pehmeästä hiekasta jalkojen alla. Minulle matkan suunnittelu on myös suuri osa nautintoa sekä matkoista unelmoiminen.
Kerro hauska, ikimuistoinen tai yllättävä lomamuisto
– Pulssia nostattava kokemus tapahtui kerran matkalla Brasiliaan. Meillä oli jatkolento Frankfurtista, jossa piti mennä turvatarkastuksen läpi. Kun nostin läppärin esiin käsimatkatavaroistani niin ajattelin, että enpäs jaksa sulkea laukun vetoketjua, vaikka jätinkin laukun hihnalle. Ehdin kyllä miettiä, että laukku kannattaisi varmasti sulkea, sillä jokuhan saattaisi vaikka napata avoimeista laukusta tavaroitani tai sujauttaa sinne jotain…
Kun sitten kuljin metallinpaljastimen läpi ja olin menossa hakemaan laukkuani hihnalta, huomasin, että henkilökunta oli ottanut sen sivuun ja kutsunut poliisit paikalle (saksalaiset poliisit näyttävät kaiken lisäksi aika pelottavilta). Tilanne tuntui huolestuttavalta ja kysyin, mistä oikein oli kyse. Sain vastaukseksi, että pistokokeessa oli tullut ilmi, että laukussani epäillään olevan huumeita! Henkilökunta pyysi minua avaamaan laukkuni ja silloin näin siellä ruman ruskean kotelon, jota en ollut nähnyt koskaan aiemmin ja joka ei todellakaan ollut minun. Menin paniikkiin ja sanoin: ”Tuo kotelo ei ole minun, kuka on laittanut sen laukkuuni? Vannon, ettei se ole minun!” Samassa hetkessä tajusin, että juuri näin syylliset selittelevät toimintaansa elokuvissakin. Voiko olla, että minua ei uskota?
Minua pyydettiin astumaan taaksepäin ja henkilökunta otti uuden testin laukustani ja puhui poliisien kanssa. Tässä kohtaa mieheni oli tullut turvatarkastuksen läpi ja ihmetteli, mitä oikein tapahtuu. Kerroin silloin epätoivoisena, että joku on laittanut ruskean kotelon laukkuuni ja että testissä on paljastunut, että sisällä voisi olla huumeita. Mieheni alkoi nauraa, että se on hänen uusi aurinkolasikotelonsa, jonka hän oli laittanut laukkuuni. Samaan aikaan turvallisuusvartija totesi, että kyseessä on väärä hälytys, sillä toinen testi oli osoittanut, että laukkuni ei ole millään tavalla epäilyttävä ja että minä voisin jatkaa matkaa. Nykyään olen todella tarkka siitä, että suljen aina laukkuni!
Mikä on suosikkikohteesi, johon palaat mielelläsi uudelleen – ja miksi?
– Jos minun on valittava yksi kohde, sanon Thaimaa, jossa olen käynyt kahdeksan kertaa. Erityisesti silloin, kun lapset olivat pieniä, kävimme usein Thaimaassa joko omatoimisesti tai lomalennoilla. Kerran teimme kuusi viikkoa kestävän reppureissun Thaimaahan lastenrattaiden kanssa ja matkustimme minibusseilla ja veneillä. Thaimaassa on kaikki, mitä lomalta voi kaivata: hyvää ruokaa, ihania rantoja, mahtavat snorklausmahdollisuudet, upeaa luontoa ja mielenkiintoista kulttuuria – parempaa kokonaisuutta on vaikea löytää. Thaimaassa ihmiset ovat myös todella lapsirakkaita, ja lapsiperhe saa monessa paikassa erityistä kohtelua. Thaimaan perhelomilta minulla on paljon hyviä muistoja.
Viime vuosina risteilyistä on tullut suosikkilomiani. Risteilyt ovat todellakin minun juttuni! Se on vähän kuin olisi reppureissussa tosin ilman, että täytyy jatkuvasti pakata ja purkaa tavaroita. Risteilyllä pääsee näkemään monia hienoja paikkoja ja tapaamaan uusia ihmisiä. Me olemme olleet risteilyllä Atlantilla, Etelä-Amerikan itärannikon edustalla (risteilyn kohokohta oli Rion karnevaalit), Etelä-Kiinan merellä (tällä risteilyllä pysähdyimme muun muassa Borneon saarella), Välimerellä ja Karibialla. Pian olen taas lähdössä Karibian-risteilylle ja odotan sitä jo innoissani.
