Patikointia ja seikkailua Edinburghissa

Syksyllä patikointi on mukavaa, ja yhdistämällä patikointimatkan ja kaupunkiviikonlopun pääsee nauttimaan molemmista. Päätimme kaveriporukalla matkustaa Edinburghiin, jossa on henkeäsalpaavan upeat maisemat, kiehtovia nähtävyyksiä ja paljon tekemistä.

Teksti ja kuvat: Annika von Schlieben
Julkaistu: 19.11.2025

Edinburghin luonto on uskomattoman upeaa, ja kauniita patikointireittejä on helpon matkan päässä aivan kaupungin tuntumassa. Ensimmäisenä lomapäivänä varasimme Uberin ja suuntasimme kaupungin liepeillä sijaitsevalle Pentland Hillsille, josta reittimme lähti. Suunnitelmissa oli 12 kilometrin rengasreitti, joka päättyi lähtöpaikkaan. Se vaikutti meistä järkevältä vaihtoehdolta, mutta reitin lopussa huomasimme, että olimme unohtaneet yhden tärkeän asian. Siitä lisää myöhemmin.

Reitin alussa oli pieni kahvila, josta pystyi ostamaan vettä ja välipalaa, jos niitä ei ollut pakannut mukaan. Itse reitin löytäminen lehmälaitumien halki avaraan maisemaan oli jokseenkin hankalaa.

Upeat ja kumpuilevat kukkulamaisemat olivat ehdottomasti vaivan arvoiset. Mainitsinko, että maasto oli mäkistä? Syyskuinen patikointiretkemme Edinburghissa sattui ajankohdasta huolimatta osumaan vuoden kuumimpaan päivään, ja reitti oli ylä- ja alamäkeä toisensa jälkeen. Osa mäistä oli jyrkempiä kuin toiset, ja reidet saivat tehdä välillä tehdä ylitöitä. Sateisina päivinä rinteet olisivat varmasti myös liukkaita, ja monin paikoin polulle oli muodostunut portaiden tapaisia, jotka helpottivat kulkemista jyrkimmissä kohdissa.

Parasta raskaiden kukkuloiden kipuamisessa ja laskeutumisessa olivat ansaitut tauot. Kukapa voisi kieltäytyä lounastauosta paikalla, josta maisema avautuu kilometrien päähän?

Tuntien patikoinnin jälkeen saavuimme reittimme päätepisteeseen, ja voisi kuvitella, että kyyti takaisin Edinburghin keskustaan olisi järjestynyt yhtä helposti kuin lähtöpisteeseenkin. Kävikin ilmi, että olimme Uberin toiminta-alueen ulkopuolella. Koska olimme kuitenkin lähellä päätietä, järkeilimme, että sitä pitkin menisi bussi kaupunkiin. Aikataulu kuitenkin kertoi, että bussit kulkivat hyvin harvoin. Päivän patikointi oli vienyt meistä mehut täysin.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tilata perinteinen taksi. Saimme odottaa sitä tunnin verran, ja hinta oli pöyristyttävä. Opimme siis kantapään kautta, että myös paluukuljetus on varattava etukäteen.

Patikointipäivän jälkeen lomaa oli jäljellä vielä 1,5 päivää, jotka olimme päättäneet käyttää Edinburghiin tutustumiseen. Olimme miettineet sekä perinteisiä nähtävyyksiä että hieman tuntemattomampia kohteita. Edinburghin vanha keskusta on suosittu turistikohde. Se on melko pieni ja helppo kiertää jalan. Siellä on paljon kauniita rakennuksia, vanhanaikaisia kauppoja ja viehättäviä pubeja. Tunnetuin rakennus on todennäköisesti Edinburghin linna. Se on vierailun arvoinen, mutta liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä ovelta niitä ei välttämättä enää saa. Vanhassa keskustassa on tietenkin myös lukuisia viskiä myyviä kauppoja, joissa on valtavat valikoimat. Niistä voi varata myös maistiaisia, jos mieli tekee maistella tätä jaloa juomaa.

Edinburghin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluva Mary King’s Close on minusta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on kapeista kujista ja 1600-luvun taloista muodostuva maanalainen alue, jonka sydämessä on Mary King's Close. Tuohon aikaan ihmiset asuivat ja työskentelivät ahtaasti, mikä osaltaan edisti ruton nopeaa leviämistä ja koitui monien alueen asukkaiden kohtaloksi. Niinpä koko alue päätettiin 1700-luvulla”haudata” ja päälle rakentaa uusia rakennuksia. Näin kortteli jäi kokonaan suljetuksi niiden alle. Sisäänkäynti maanalaiseen tunneliin avattiin vasta vuonna 2003, ja nykyään alueelle tehdään opastettuja kierroksia, joilla oppaat kertovat kiehtovia tarinoita menneestä ajasta.

Sairauksista ja tieteestä kiinnostuneille sopii vierailu Surgeons’ Hall Museumsissa. Se tarjoilee kattavasti tietoa ihmiselimistöstä ja lääketieteen kehityksestä kautta aikojen. Museossa on lavastuksia muun muassa lääketieteen opiskelijoista kokoontuneina seuraamaan ruumiinavauksia sekä tuhansia lasipurkkeihin säilöttyjä ruumiinosia kokonaisina tai leikattuina. Siellä voi esimerkiksi opetella erottamaan terveen elimen sairaasta eri sairauksien perusteella. Tämä museo jakaa ihmiset kahtia: siitä on joko todella innoissaan ja siellä viihtyy tuntikausia (mainitsinko jo tuhansien lasipurkkien kokoelman?) tai sitten kääntyy jo ovelta takaisin kasvot kalpeina.

Samaan aiheeseen keskittyvä mutta hieman kevyempi aktiviteetti löytyy Surgeons’ Hall Museumsin naapurikorttelista. Kävimme siellä olevassa The Anatomist -pakohuoneessa. Pakohuonepelit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina, ja niitä on monissa paikoissa Suomessakin. Niiden periaatteena on että tyypillisesti noin 2–5-henkinen ryhmä suljetaan tietyn aikakauden tai teeman huoneeseen, jossa ryhmän tehtävänä on ratkaista mysteeri huoneesta löytyvien vihjeiden avulla tietyn ajan puitteissa. The Anatomist -pakohuone tarjoaa yllätyksiä, jotka saavat sykkeen kohoamaan, ja siellä joutuu todella käyttämään aivojaan, että saa tehtävän ratkaistua ajoissa. Se siis ei ole kovin helppo!
Ennen kuin ryhmä suljetaan huoneeseen, sille kerrotaan taustatarina. Tämän pakohuoneen tarina sijoittuu 1800-luvun Edinburghiin, jossa lääkärin salaisessa kellarihuoneessa tapahtuu eriskummallisia asioita. Mistä lääkäri saa ruumiita ruumiinavauksia varten? Mitä salaisia tutkimushankkeita hän tekee? Entä missä ovat tärkeät asiakirjat, jotka voivat paljastaa kaiken?

Jos päivä alkoikin hieman pelottavissa merkeissä, olimme iltapäiväksi varanneet tunnelmallisen Afternoon Tea -hetken historiallisessa The Dome -ravintolassa. Se tarjoilee herkullisia leivonnaisia ja voileipiä ylellisissä ja loisteliaissa puitteissa.

Kotiinlähtöpäivänä patikointipäivän paahtava kuumuus vaihtui kaatosateeseen. Se ei kuitenkaan estänyt meitä jatkamasta kaupunkiin tutustumista. Kävelimme Grassmarketille, vanhalle torialueelle, jolla nykyään on baareja ja ravintoloita sekä paljon kauniita rakennuksia. Sieltä näkyy myös linna, ja etualalla on satuprinsessa Tähkäpään pitkät hiukset (upean kukkivan köynnöskasvin muodossa).

Grassmarketin toisessa päässä on Victoria street, voimakkaasti kaartuva pieni katu, jota reunustavat värikkäät talojen julkisivut. Tarina kertoo, että kirjailija J.K. Rowling sai idean Harry Potter -kirjojen Viistokujasta täältä. Yhtäläisyydet ovat ilmeiset, ja kadulla onkin totta kai iso Harry Potter -kauppa sekä muita pieniä kauppoja ja kahviloita.