Matkakertomukset

Lue matkakertomuksia

Jokainen lomamatka on omanlaisensa elämys. Kokemuksia karttuu ja mukaan tarttuu mitä erilaisimpia muistoja, vinkkejä, näkemyksiä ja arvosteluja. Inspiroidu muiden tarinoista tai kirjoita omasi! Palkitsemme neljä kertaa vuodessa parhaan matkakertomuksen 1000 euron matkalahjakortilla.

Kirjoita matkakertomus!

  • Koh Phi Phi

    Ani 
    23.8.2011

    [Rating]
    [Property] [Rating]
    Nähtävyydet
    4
    Ostokset
    1
    Ruoka & juoma
    3
    Harrastukset
    2

    Kauhea turistirysä. Rannalla aivan liian ahdasta, bungalowit ylihinnoiteltuja ja saarella kulkeminen hankalaa. Hyvää Koh Phi Phissä on ehdottomasti maisemat, niiden takia kannattaa mennä käymään, mutta pidemmäksi aikaa en suosittele jäämään. Sitä paitsi kauniita maisemia löytyy siltä kantilta Thiama ata muualtakin. Ihanan rauhallisilla, valkoisilla rannoilla pääsee käymään pitkähäntäveneellä snorklausreissujen yhteydessä vaikkapa Krabilta tai Phuketista.

    Lue lisää

    Matkan ajankohta maaliskuu 2009

    2 kommenttia
    jouhke kirjoitti
    12.12.2012
    Joopa joo. En kommentoi edellistä muuta kuin sen verran ,että paikka on tai ainakin oli vielä 2001 ,jolloin siellä kävin mitä hienoin ja todella upeat valkoiset hiekkarannat ja hienot laguunit molemmin puolin saarta. Sattui vain niin,että olin erään toisen kaverin kanssa reissussa ,siis yksin matkaavia molemmat ja olimme kumpikin ns. viimeaikaisilla äkkilähdöillä matkassa. Kummallakaan ei ollut phuketissa hotellia varattuna joten meidät sijoitettiin Katalleerääseen pikku hotelliin joka sijaitsi aika ylhäällä mäen rinteessä. Kun paikkaan oli paremmin tutustuttu niin päätimme ilmottautua lähtemään päivän reissulle Phii Phii saarelle. kummallakaan meistä ei ollut käsitystä miten isolla paatilla matkaan mentäisiin ja kuinka kaukana merellä ko.saari sijaitsee. Nousimme seuraavana aamuna suht pienehköön,n. 20-25 metriä pitkään alukseen phuketin itäpuolella olevasta satamasta.Paatissa oli kyllä alhaalla jonkinlainen oleskelutila istuimineen ja yläkantta,joka oli hiukan kupolinmuotoisesti kaareva, kiersi köysiaita. kapteenin kajuutta oli pienenpuoleinen koppi jossa oli myös jonkinlainen radio ja istuinpenkit kahdella seinällä. Matkaan oli lähtenyt myös oletettavasti korealainen tai joku sieltäpäin oleva n. 25-30 hengen ryhmä iäkkäämpiä ,luultavasti eläkkeellä olevia ihmisiä,sekä miehiä että naisia. Matkan hintaan kuului myös ruokailu perillä olevassa ravintolassa. Menomatka joka kesti n. pari tuntia sujui hyvin leppoisasti meri-ilmastosta nauttien ja sääkin oli lähes tyven ,joten aallokkoa ei juurikaan ollut. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvin onnellisilta iloisilta ja korealaisten keskuudessakin kävi kova puheen pulina. Perille päästyämme Koerealaiset suorastaan vyöryivät ohitsemme ravintolaan jossa notkuva ruokapöytä jo odotti nälkäisiä vieraita. Jäimme lopultaa ihan viimeisiksi ja pöytää kiertäessämme saimme todeta vain murusia olevan astioissa jäljellä Korealaisten ahmiessa pöydissään täysiä kukkupäisiä annoksiaan. No ajattelimme ,että sattuuhan sitä ja eipähän tuosta ole muuta kuin opiksi otettavaa seuraavaa kertaa varten. Päivä kului nopeasti kierrelle kauppakujia ja nautiskelle kauniista hiekkarannoista lämpimässä vedessä uiden. Paluumatkalle lähtöä varten oli märätty saapumaan klo 15 satamassa odottavaan paattiin. Laguuni jossa satama oli, oli niin suojaisa ,että tuulet eivät juurikaan tuntuneet siellä aiheuttavan isompia tyrskyjä,mutta auta armias kun paatti poistui suojaisasta laguunista avomerelle, alkoi sen sortin keinutus ettempä ole ikimaailmassa sellaisessa ollut.Se pieni paatti oli kuin linnanmäen vuoristoradalla ja nyt ei ollut enää yhtäkään ihmistä yläkannella vaan kaikki hakeutuivat alas suojaan. Korealaiset täysine mahoineen alkoivat voida pahoin ja mitään oksennuspusseja ei tietenkään ollut varattu mukaan .Sotku alhaalla oli hirveä ja etova haju vielä hirveämpi. Päätimme kaverin kanssa päästä ylös kapteenin kajuuttaan ja jotenkin siinä keinutuksessa onnistuimmekin. Meri oli kuin kiehuva hornankattila ja aallot olivat varmasti kymmenmetrisiä ellei ylikin . Pelkäsin koko ajan että paatti hajoaa,aina kun se rysähti aallon harjalta koko voimallaan seuraavan aallon pohjaan,jolloin seuraava aalto taas näytti yltävän korkealle kuin vuorenhuippu. Kapteenilla oli kyllä pasmat hyvin hallussa ja hän piti koko ajan kurssin suoraan päin aallokkoa. Apuna hällä oli opas joka yritti saada radiollaan yhteyttä jonnekin ,mutta ei siinä onnistunut.Matka eteni nyt paljon hitaammin kuin tullessa ,mutta pikku hiljaa phuketia lähe
    jouhke kirjoitti
    12.12.2012
    jatkoa edelliseen........ styttäessä aallokko vaimeni ja matkapahoinvoinnistakaan ei tarvinnut kärsiä ,kiitos Korealaisten ahmattien.
    Kommentoi matkakertomusta